Koko koulun porukka oli kutsuttu Unnan ja Ilonan luo pullottamaan vappusimaa ja askartelemaan vappurekvisiittaa. Aikamoisella tohinalla simat saatiin pullotettua ja sitten vaan odottelemaan koska rusinat kohoavat pintaan valmiin vappujuoman merkiksi.
Leikkikoululaiset pohtivat huhtikuun viimeisellä tunnilla tunnetiloja, ilmeitä ja niiden alkuperää. Milloin naurattaa vähäsen ja milloin vähäsen enemmän? Tunteista puhuminen tuntui naurattavan vähäsen enemmän. Sanoista siirryimme vesiväritekoihin. Maalaamisen tuloksena oli ainakin iso ilkeä krokotiili ja iloa tuottava sateenkaari.
Kertaus on opintojen äiti: väriympyrä edelliseltä kerralta. Oikealla virittäydytään jo uuteen teemaan ilmaisemalla turhautumista kuvaustilanteeseen.
Kertomukseen kuuluu alku ja loppu, juoni ja henkilöt, tapahtumapaikka sekä paljon muuta. Alakoulussa pohdimme kertomuksen rakennetta ja teimme käsitekartan tutusta Tuhkimo-sadusta. Lisäksi oppilaiden tehtävänä oli vertailla kahden kuvan tunnelmia kirjoitustehtävässä. Minkälaisen tunnelman luo kahden ihmisen katseet kuvassa toisiaan kohti tai vastaavasti päinvastaisiin suuntiin? Suomi-koulun torstairyhmien tarina jatkuu taas 3.5 samalla tapahtumapaikalla samoin henkilöin, mutta luvassa on uusia juonenkäänteitä. Ensi viikon torstaina valmistaudutaan Vappuun koko koulun voimin.
Käsitekarttoja tekemässä.
Esikoulussa harjoiteltiin tällä viikolla äänteitä ja kirjaimia. Erityishuomiota saivat osakseen kirjaimet E ja L, joista teimme erilaisia harjoituksia. Kaikki olivat reippaasti mukana myös laululeikissä, joka vaati hoksottimia ja kovaa ääntä. Viikon lisäteemana oli tarkkaavaisuus, jonka osoittamisesta oli mahdollisuus saada pisteitä. Oppilaat keräsivätkin yhteensä kymmenen pistettä, jolla he ansaitsivat tarkkaavaisuusleimat tunnin päätteeksi. Koko tunnin kestänyt tehtävä oli haastava, mutta ei liian vaativa, koska oppilailla tuntui riittävän energiaa vielä tunnin jälkeenkin, eikä kukaan ollut naatti.
Leikkikoululaiset askartelivat tunneilla tänään suuren väriympyrän. Vielä emme tutustuneet purppuraan, turkoosiin tai lohenpunaiseen, vaan keskityimme kuuteen perusväriin. Lopputulos oli kuitenkin kaikkien mielestä hienon hieno! Opettajaa jäi hieman vielä mietityttämään, olivatko oppilaat keksineet yhdessä salajuonen, jolla välttää värien sanomisen, vai olivatko vanhemmat tosiaan osanneet valita kaikille mieleisen vaatevärityksen. Lapset nimittäin ilmoittivat useimmiten lempivärikseen juuri sen, mitä päällä olevista vaatteista löytyi. Näyttäminen kävi joka tapauksessa näppärästi ja juttua riitti kaikilla sävyillä.
Värittämistä, leikkaamista ja liimausta.
Miten selittäisit sanan kulttuuri? Entä mikä on toinen sana hurjastelulle? Tänään Suomi-koulun seniorit selittävät ja arvasivat sanoja vuoronperää välillä tuskastumiseen asti. Englannin käyttäminen oli kielletty ja lipsahduksista tuli miinuspisteitä. Kukaan ei kuitenkaan jäänyt nollille, ja lähes kaikki sanat aukesivat lopulta ainakin pienen avustuksen jälkeen. Erityistä pinnistelyä ja kielenpäällä pyörimistä aiheutti esimerkiksi sulhasen pari. Toivottavasti tulevina kuukausina on tiedossa kesähäitä, jotta morsiankin muistuu mieleen.
Sanoja helpoimmasta päästä.
Oppitunti alkoi kello kolme. Luokkahuoneessa oli paikalla viisi esikoululaista ja yksi opettaja, eli kaikkiaan meitä oli kuusi. Ensimmäiseksi harjoittelimme numeroa yhdeksän. Toiseksi väritimme ja kolmanneksi leikkasimme. Neljänneksi liimasimme aikaansaannokset paperille, viidenneksi siivosimme jälkemme ja kuudenneksi oli aika syödä eväät. Seitsemänneksi askartelimme peliin tarvittavan välineen, johon kahdeksanneksi keksimme yhdessä sopivat tehtävät. Yhdeksänneksi pelasimme aikaansaamaamme peliä. Päivänsaldoksi muodostui siis aikamoinen määrä numeroita!
Askartelua.
Yhteistyönä tehty numeropeli.
Onnelan luokkahuone täyttyi tiistaina naukuvista kissoista, hiipivistä hiiristä, äänekkäästä lehmälaumasta ja laajasta kirjosta muita eläimiä eri maailman kolkista. Jokainen leikkikoululainen sai vuorollaan kaivaa taikapussista pienen leikkieläimen, jonka jälkeen tepsuttelimme pingviineinä tai laukkasimme hevosina pussista paljastuneen aarteen mukaisesti. Pussi aukesi vasta, kun kaikki lauloivat tai taputtivat mukana. Kyllä oli jännittävää! Kaikki koululaiset olivat reippaasti mukana muissakin tehtävissä, eikä uusi opettaja ujostuttanut kuin ihan alkutunnista. Mukava tutustumiskerta puolin ja toisin, ja ensi viikolla jatkamme uuden teeman parissa.
Viimeiset eläimet taikapussista nostettiin koko ryhmän voimin.
Dar es Salaamin Suomi-koulu 