Koko kevään viimeisellä leikkikouluryhmän tunnilla juteltiin kavereista ja vaihdettiin vapaalle. Oli mukavaa huomata, että äidin, isän, veljen, siskon ja muiden kavereiden lisäksi ryhmäläiset nimesivät toisensa ystävikseen mukaan lukien myös poissaolevat ryhmäläiset. Tunnin lopuksi lapset pääsivät kokeilemaan uusia palapelejä ja rakennuspalikoita sekä halutessaan kirjoittamaan liitutaululle.
Opettajan kääntäessä selkänsä on kiva mennä pöydän alle.
Leikit jatkuvat taas ensi syksynä.
Suomi-koulu huipentuu tämän viikon lauantaina koko koulun kevätjuhlaan. Jokaisella ryhmällä on jäljellä enää yhdet oppitunnit ja sitten opetusta on seuraavan kerran vasta syyskuussa. Viime viikolla pienten ryhmä maalasi keväisiä asioita sormiväreillä ja esikouluryhmä samaa teemaa vesiväreillä – tosin tällöin myös robottien lasketaan kuuluvan kevääseen. Alakoululaiset touhusivat puolestaan tulevan kevätjuhlanäytelmän lavastuksen parissa. Ottakaa siis nenäliinat esiin, koska kohta Suvivirsi raikaa ja oppilaat saavat todistuksen lukuvuoden hyvästä työstään.
Leikkikoululaisten näkemyksiä keväästä.
Jalkapallopainotteinen liikuntapäivä tuotti terveen punan koululaisten poskille. Harjoittelimme perustaitoja ja jalkapallon sääntöjä lauantaista Nordic Sports Day-tapahtumaa varten. Tunneilla korostettiin kannustusta, joukkuehenkeä ja reilua peliä. Lauantainakaan tärkeintä ei ole voitto, vaan kova ja reilu yrittäminen.
Pelasimme myös tulipalloa eli polttopalloa.
Tänä tiistaina liikuimme leikkikoululaisten kanssa paikasta toiseen. Aiheena olivat erilaiset kulkuvälineet maalla, meressä, raiteilla ja ilmassa. Leikimme liikennevaloleikkiä ja lauloimme pienenpienestä veturista. Seinälle valmistui kaupunkikartta, jossa voi liikkua, kun ”liikennepoliisi huitoo”.
Joka tunnin jälkeen vihkoon saa läsnäolotarran. Valitseminen on tarkkaa puuhaa.
Eipä olisi kylmiltään helppoa muistaa äitejä suomeksi täysin kieltä taitamattomana. Jo yhteen ”Hyvää äitienpäivää” -toivotukseen mahtuu aika monta ä:tä sekä yksinään että tuplana. Onneksi onnea voi toivoa, toivottaa ja toteuttaa myös ilman sanoja. Alakoululaisten tunnit täytyivät esikoululaisten tavoin erinäisistä valmisteluista. Kevätjuhlaan on tulossa hieno mininäytelmä, kunhan saamme rivit kokoon ja harjoitukset pystyyn
Askartelua äitienpäiväksi osa III.
.
Äitienpäivään valmistautuminen jatkui tänään Suomi-koulussa. Esikoululaiset sanoivat jaksavansa odottavaa äitienpäivää sunnuntaihin asti. Tämän luvattuaan jouduimme kuitenkin miettimään ja laskemaan, kuinka monta päivää siihen oikeastaan on. Pisin veikkaus oli, että joutuisimme odottamaan marraskuuhun asti. Onneksi kuitenkin selvisi, että marraskuussa juhlitaan isiä isänpäivänä ja äitien vuoro on vähän aikaisemmin. Vanhempia kuitenkin molemmat, joten helposti menee sekaisin. Toivomuslistalle kalenteriin lisättäväksi laitettiin poikien ja tyttärien päivät. Sitä odotellessa aloitimme kevätjuhliin harjoittelun.
Välitunnilla happea haukkaamassa.
Leikkikoululaiset ottivat hyvissä ajoin varaslähdön äitienpäivän valmisteluihin. Aluksi keskustelimme eri ammateista Pelle Puputin innoittamina ja sitten alkoi varsinainen askartelurumba. Koululaiset näpersivät lahjat äideilleen suurella tunteella liimaa ja värejä säästämättä. Hienoja tuli ja hyödyllisiä! Mutta mitä? Pitääkö salaisuus ensi sunnuntaihin asti?
Evästauko isojen pöydässä.
Esikoululaiset palasivat vapunjälkeiseen arkeen mielikuvitusteemalla. Kaikki olivat paikalla tai ainakin läsnä, kun kuvittelimme tuntien aikana ajoittain olevamme Suomessa. Suomalaisen kevään kalsean lämpötilan luomisessa auttoi onneksi luokkahuoneen yli-innokas ilmastointilaite, joten ihan kaikkea ei tarvinnut kuvitella. Saimme myös aluille ryhmäläisten mielikuvitukseen perustuvan tarinan, mutta loppuratkaisu jäi vielä odottamaan itseään. Ideoita ja innokkuutta riitti tälläkin kertaa.
Koululaiset kuvittelivat olevansa Suomessa: ”Ihan vielä ei mennä mustikkaan.”
Dar es Salaamin Suomi-koulu 