Dar es Salaamin Suomi-koulu

Just another WordPress.com site

Eläinseurue seikkailee

: 9 kesäkuun, 2012

Yleisön pyynnöstä blogissa julkaistaan kevätjuhlissa kuultu esikoululaisten ideoima ja opettajan sovittama tarina. Tarinan myötä kaikille kiitokset kuluneesta lukuvuodesta ja mukavaa kesää!

Olipa kerran kauan, kauan, kauan aikaa sitten joukko ystävyksiä, jotka tykkäsivät tehdä kaikenlaisia retkiä yhdessä. Seurueeseen kuului orava, jonka nimi oli Emmi, possu, jonka nimi oli Pinkki, haikala, jonka nimi oli Pekka ja piraija, jonka nimi oli Terävähammas.

Emmi-orava oli kaikista pehmein ja se piti pähkinöistä. Pinkki-possu oli kaikista kuraisin ja se ei pelännyt mitään, ei edes karhuja eikä leijonia. Pekka-haikala oli kaikista pelottavin, ja se kävi katsomassa kavereitaan valasta ja kalaa joka päivä. Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä, Terävähammas-piraija puolestaan oli kaikista märin, ja se muisti aina ottaa kalavehkeet mukaan reissuille.

Yhdessä kaikki retkeläiset Emmi-orava, Pinkki-possu, Pekka-haikala ja Terävähammas-piraija muodostivat Ryhmästö-nimisen joukon ja heitä ei estänyt mikään! He olivat käyneet yhdessä ainakin metsässä, mustikkaretkellä, Lontoossa ja Suomessa. Seuraavaksi he aikoivat lähteä Intiaan, Bangkokiin ja uudelleen Suomeen, jotta he voisivat nähdä ihan oikeita maatiloja, formula-autoja, ralliautoja ja toisia possuja. Tämän takia ystävykset Emmi-orava, Pinkki-possu, Pekka-haikala ja Terävähammas-piraija pitivät matkustamisesta, koska silloin näki ja oppi aina uusia asioita. Matkoilla Emmi-orava oli oppinut rakastamaan hyppäämistä ja lentämistä pähkinöiden lisäksi. Pinkki-possu oli oppinut olemaan pelkäämättä, koska se oli kysellyt asioita äidiltä ja isältään sekä taistellut paljon.  Pekka-haikala halusi aina nähdä italialaisen formulakuski Francesco Bonellin kavereidensa valaan ja kalan lisäksi. Terävähammas-piraija ei puolestaan aiempien kokemustensa perusteella pitänyt siitä, jos joku ajoi kisoissa päin. Joskus matkalla voi käydä niinkin.

Ystävykset pakkasivat laukkunsa, tarkistivat, että ikkunat olivat kiinni ja ovi lukossa ja sitten he lähtivät matkaan. Ensimmäisenä kulki Emmi-orava, joka oli kaikista pehmein, toisena Pinkki-possu, joka oli kaikista kuraisin, kolmantena Pekka-haikala, joka oli kaikista pelottavin ja neljäntenä Terävähammas-piraija, joka oli kaikista märin.

Perille päästäkseen seurueen oli lennettävä, lennettävä, lennettävä, veneiltävä ja ajattava autolla. Matka oli todella raskas, mutta viimein he pääsivät perille. Heidän etsimiään oikeita maatiloja, formula-autoja, ralliautoja ja toisia possuja ei kuitenkaan näkynyt missään. He koettivat lentää uudestaan ja kysyä intiaaneilta että ”Pliis”, mutta turhaan: oikea maatila, formula-autot, ralliautot ja toiset possu pysyivät kadoksissa.

Ystävykset päättivät palata kotiinsa. Kotimatkalla Pinkki-possu taisteli susien kanssa, etteivät ne veisi hänen pikkusiskoaan. Terävähammas-piraija söi pahoja eläimiä, jotka yrittivät syödä lapsia. Kun he palasivat kotiinsa Pekka-haikala huomasi, että siellä ei ollut vaimoja, isiä eikä lapsia. Emmi-orava kuitenkin huomasi, että kaikki heidän matkalla etsimänsä asiat olivatkin kotona. Emmi-orava, Pinkki-possu, Pekka-haikala ja Terävähammas-piraija näkivät ympärillään oikeita maatiloja, formula-autoja, ralliautoja ja toisia possuja. Voi sitä riemua, iloa ja onnea! Kaikki ystävykset hurrasivat ja tanssivat piirissä. Taas yksi onnistunut matka takana, mutta kotonakin on hyvä!

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: